My Silver Lining.

Hiljaista on pitänyt täällä mutta sehän ei suinkaan pidättele artisteja ja bändejä luomasta uutta loistavaa musiikkia, eikä minua, blogin kirjoittajaa kirjoittamasta kuukauden tahi parin takaisista sinkuista. Välillä on hetkiä kun musiikin kuunteleminen ei täysillä innosta. Syystä tai toisesta siihen ei löydy aina sopivaa mielentilaa ja hetkeä, eikä sitä haluaisi kuunnella puoliväkisin sivukorvalla. Ikäänkuin radiomusiikkina. Mutta sitten kun se hetki tulee, kun iskee ja pakahtuu taas siitä kuinka paljon on kaikkea hyvää ja kaikkea mielenkiintoista vielä kuuntelematta. 

Olen pääsääntöisesti miesäänen ystävä ja moni bändi menee pilalle naisäänestä (no ainakin post-punkin kohdalla), mutta ei First Aid Kit, joka ei toki post-punkia ole nähnytkään. Toimisi kyllä miesäänelläkin, mutta näistä tsikseistä tykkään. Ja viime päivinä olen löytänyt itseni painamasta repeatia uuden levyn ensimmäisen biisin, My Silver Lining, kohdalla. Kyseinen kappale on soundiltaan makea kuin kesän eka suomalainen mansikka. 

I've woken up in a hotel room, my worries as big as the moon
Having no idea who or what or where I am
Something good comes with the bad
A song's never just sad
There's hope, there's a silver lining
Show me my silver lining
Show me my silver lining

Juuri näin. Kyllä tässä ongelmia puidaan, ja aika hajottavan isoja välillä. Vaan toivottavasti ensi viikolla Keski-Euroopan hotellissa ne ovat kokoluokkaa seesaminsiemen. Ja kun onhan tästä pienestä ongelmasta poikinut tavallaan tämä tuleva matkakin. 

There´s hope, there´s a silver lining. 

Hopeista kesää.

(Satuin myös huomaamaan, että FAK on Ruisrockissa sunnuntaina 6.7. Että älkäähän missatko, jos siellä päin liikutte.)