Inglurious Basterds (Kunniattomat paskiaiset)
2009
Ohjaaja: Quentin Tarantino
No wow! Tämä elokuva oli antanut odottaa näkemistään. Hieman ihmettelen, että miksi... ehkä siksi, että en koe olleeni Quentin Tarantinon suurin fani, vaikka pidänkin muutamasta näkemästäni. Tämä tyttö tosin vakuuttui näkemästään niin paljon, että toistaiseksi tämä on paras näkemäni Tarantinolta.
Elokuva sijoittuu natsi-Saksan aikaiseen Ranskaan. Juutalaisia etsitään kellareista asti...alun kaunis ja hidas tunnelma muuttuu yhä kurjemmaksi. Ja Tarantinon tyyliin väkivaltaisuutta ei vältetä. Joskin jo natsien puheet ja vainot tekevät elokuvasta synkkämielisen. Yhtä elokuvan pääosaa esittää Melanie Laurent. Hän pitää elokuvateatteria väärennetyllä identiteetillä, Shosanna Dreyfus, jonka vuoksi hän on turvassa natseilta. Shosanna nähtiin jo elokuvan alussa nuorempana. Nyt on tilaisuus kostaa kuolleet perheenjäsenet. Suureksi suunnitelmaksi muodostuu erityisesti Hitlerin tapattaminen. Elokuvan pääosassa näkyy myös mm. Brad Pitt, jonka tehtävänä on myös tapattaa natseja. Eli hyviksiä ollaan, mutta melko raakalaismaisella tavalla.
Elokuva on koukkuja ja juonenkäänteitä täynnä, miten käy? Suuri suositus. Myös Melanie Laurent nousi suosikkinäyttelijöideni joukkoon tämän elokuvan myötä! *****
Brothers
2009
Jim Sheridan
Iik, alkuteksteissä mainittiin tämän perustuvan tanskalaiseen elokuvaan. Minusta tämä on yksi nykyajan kirouksista. En aina tykkää siitäkään faktasta, että elokuva perustuu kirjaan, koska niin on lähes aina. Peräänkuulutan elokuvakäsikirjoituksia! Mutta alun harmituksen jälkeen ajattelin, että ehkäpä en olisi tähän tanskalaiseen elokuvaan törmännyt... tässä elokuvassa veti puoleensa toki myös tähtinäyttelijät. Erityismaininta Natalie Portmanille, jolla on herkkä ja maanläheinen rooli. Sekä Jake Gyllenhaalille. Tämän elokuvan myötä tajusin myös, että en oikein välitä Tobey Maguiresta. Aina samanlainen ilme ja nössö olemus, aina Spidermanista lähtien... hauskaa oli kuitenkin se, että olin joskus aiemmin sekoittanut Maguiren Gyllenhaaliin, ja tässä elokuvassa heillä olikin veljesten roolit.
Tobeyn rooli Kapteeni Sam Cahillina on varsinaisesti se, mistä elokuvassa on kyse. Samin läsnäolo tai poissa oleminen tuovat molemmat jännitteet elokuvaan. Sam on usein sotimassa Irakissa, ja eräänä päivänä hän lähtee palaamatta kotiin. Samille pidetään jo hautajaiset, mutta eräänä päivänä hän palaa. Kokemus on ollut melko traumaattinen, ja sillä välin Samin Veli Tommy (Gyllenhaal) on lähentynyt Samin vaimon Gracen (Portman) ja lastensa kanssa. Kaikki ei ole kuitenkaan niin yksiselitteistä. Bonusta: pienessä sivuroolissa Carey Mulligan. ***
Submarino
2010
Thomas Vinterberg
Toinen elokuva veljeksistä. Submarino on synkkäsävyinen elokuva kahdesta miehestä, jotka ovat kokeneet rankan lapsuuden äidin kanssa, joka joi, löi ja oli usein poissa. Lapsina he kastoivat pikkuveljen, joka ei montakaan aamua enää nähnyt. Lapsuuden koettelemukset saavat veljekset turvautumaan alkoholiin ja toisen heistä myös huumeisiin. Päihteiden kanssa eläminen on jo arkipäivää ja siinä sivussa mm. ylläpidetään elämää isän tai miesystävän roolissa. Eipähän niistäkään suhteista juuri mitään tule. Submarinoon on maalattu visuaalisen synkät maisemat ja se pelaa vähäeleisen vahvoilla ominaisuuksillaan. Elokuva voitti minut puolelleni. P.S Toisesta miespäänäyttelijästä Jakob Cedergernistä tulee ajoittain mieleen The Nationalin Matt Berninger ja se aineisiin retkussa oleva pikkuveli (Mads Broe Andersen) on muuten vain melko ihana. ****
World Trade Center
2006
Oliver Stone
Tämä oli ensimmäinen lukuisista World Trade Centeriin liittyvistä elokuvista, jonka nyt näin. Mutta voisin kyllä haluta nähdä sen elokuvan, joka on lentomatkustajien näkökulmasta. Elokuvat tällaisesta aiheesta ovat vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta elokuvat, jotka pohjautuvat tosikokemuksiin antavat oman lisäarvonsa elokuville, toisaalta on surullista, että niistä tehdään jotain eeppistä ja rahaa. World Trade Centerin iskut vuonna 2001 oli jotakin, joka tuntui myös hyvin järisyttävältä myös täällä päin Suomea. Mutta ne kauheudet eivät olleet silti aivan iholla, ja sitä vartenhan tehdään myös elokuvia. Ja sitä varten niitä katsotaan.
World Trade Centerissä kaikki tapahtuu jo elokuvan alkumetreillä. Näyttelijöihin ja heidän elämäänsä ei juuri syvennytä, eikä kehenkään vielä samaistuta. Tämä tapahtuu vasta kauheuksien tapahduttua. Tämä elokuva on poliisien näkökulmasta, jotka jäävät loukkuun raunioihin, ja sillä välin perheenjäsenet kaipaavat heitä.
WTC:ssä ei siis liikaa korosteta kuolleita, vaan heitä, jotka taistelivat pelastajien roolissa. Heitä, jotka joutuivat kamppailemaan elämästä kuoleman raunioilla. Loukussa kuvatut kohtaukset olivat kauhuelokuvamaisia, koska se on yksi pahimmista asioista, joita ihmiselle voi tapahtua. Elävältä hautauduttu, huoh. Ja kyllä, näin tapahtui varmasti liian monelle. Ei ollut huono elokuva, tulipa taas muistettua mitä kamalaa lähimenneisyydessä on tapahtunut. ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!