This Must Be The Place.

Eräänä torstai-iltapäivänä astuin elokuvateatteriin, jossa itseni lisäksi oli vain kaksi katsojaa. Ehkä ajankohta ei ollut otollinen, ehkä katsojien vähyys johtui siitä. Toivon niin. Toivon, että tämä elokuva on saanut enemmän katsojia muina ajankohtina, sillä sitä voi kutsua erityisen hyväksi ja mieleenpainuvaksi. Ja mielestäni sellaiseksi, joka olisi syytä kokea valkokankaalta nähtynä, mutta edes dvd:ltä.

Eli tämä elokuva, This Must Be The Place:

Jos et ole aiemmin pitänyt Sean Penniä suosikkinäyttelijänä, saattaa tämä elokuva oikaista näkemyksiäsi herran monipuolisuudesta näyttelijänä.

Sean Penn näyttelee pääosaa tässä indie-elokuvassa. The Curen Robert Smithiltä näyttävä Cheyenne, elämäänsä hieman tympääntynyt entinen rokkitähti, elää  avioliitossa Janen kanssa. Talo on kartano Irlannissa, pihan tyhjässä uima-altaassa pelataan pallopeliä ja sympaattinen koirakin juoksentelee pihalla.

Elokuva valloittaa maanläheisyydellään, josta ei erikoisiakaan hetkiä puutu. Kuultuaan isänsä joutuneen kuolemansairaaksi kotona New Yorkissaan, lähtee lentopelkoinen Cheyenne roadtripille Amerikkaan matkustettuaan ensin lautalla, totta kai. Hän saa selville, että aikanaan Auschwitzissä isä on ollut kiusanteon uhrina, ja natsileirin pahiksia etsitään käsiin. Cheyenne lähtee metsästämään isänsä kiusaajaa, mutta kuinka hän löytää ja kuinka tälle käy, jääköön paljastamatta.

 Matkallaan hän myös tapaa nuoren äidin ja tämän pojan. Poika vaatii entistä muusikkoa soittamaan Arcaden Firen This Must Be the Placea, ja hetken he kinaavatkin, että ei ole Arcade Firen alkuperäinen biisi, vaan Talking Headsin. Eli jos elokuva kuulosti nimenä tutulta, saattaa se johtua tästä biisistä.
Kyseinen biisi soikin elokuvassa muutamaan otteeseen, ja jää mukavasti soimaan päähän. Herkullinen biisi. Elokuvassa muuten David Byrnekin esiintyy, omana itsenään.

Täällä voi tutustua leffan sountrackiin (ja kuunnellakin biisejä).

Ei voi valittaa. Ihan huippu elokuva. Suosittelen. Ja vielä tosiaan pyörii elokuvateattereissa!