Riikka Pulkkisen Totta on teos, josta Suomen kirjallisuuskansa on puhunut. Moni suomalaista nykykirjallisuutta lukeva on ainakin lukenut Riikka Pulkkista, jos ei muuta. Tunnustan kuuluvani tähän väkeen. Luen vuodessa vain murto-osan suomalaista kirjallisuutta. Yleensä saldo jää yhteen, joskus yltää jopa kahteen. (Viime vuonna Maria Jotunin Huojuva talo ja Juha Itkosen Kohti. Poikkeuksetta olen näistä vähäisistä kuitenkin pitänyt. Erityisesti Huojuvaa taloa suosittelen lämpimästi. Se saa adrenaliininkin kiehumaan, mutta kaikessa realistisuudessaan se on pakko vain hyväksyä. 30-luvun kirja pysyy klassikkona jo teemansa vuoksi; naiseen kohdistuva väkivalta.)
Palatakseni kuitenkin tähän tuoreempaan kirjaan, eli Totta, en todellakaan voi olla kehumatta tätäkään. Mielestäni tämän kirjan hyvyys piilee kerronnassa. Monitasoisuutta tuo kaksi eri aikakautta ja eri sukupolvien tarinat. Olen lukenut pettymyksistäkin kirjaa kohtaan. Onko kirjassa sitten kummoista juonta on mielipideasia. Mielestäni hyvä ja ovela kerronta voi parhaimmillaan antaa juonen elämän arkipäiväisyyksille. Se voi riittää.
P.S Kiitos äidille kirjalainasta.
"Kaikki surut voidaan kestää, jos ne ovat osa tarinaa tai jos niistä kirjoitetaan sellainen."
Oon ihan samaa mieltä siitä että jos kirja on kirjoitettu taidokkaasti ja mukaansatempaavasti ja sillä osatataan maalailla mielikuvia ja tunnetiloja, niin juonen ei tarvi olla niin lennokas. Sitäpaitsi arkipäiväisyys on kiinnostavaa jos siitä vain osaa kertoa oikein! ja ihan sivuhuomiona, mä rakastan Riikka Pulkkista!
VastaaPoistaTykkäsin tästä kirjasta paljon!!! Paljon enemmän kuin Pulkkisen ensimmäisestä.
VastaaPoista