Manic Street Preachers @ Wanaja Festival.

Perjantaina tapahtui paljon. Eräs tärkeä ihminen ilmoitti kihlautumisestaan, eräs tuttava hylkäsi kavereistaan tuosta vaan (vaikka olin melko hyvä hänelle ollut), massamurhat ja pommi Norjassa (festareille lähdin tietoisena ainoastaan pommista, asioiden valtava kauheus paljastui vasta lauantaina) JA näin yhden lempibändeistäni. Festareidenkin aikana tapahtui erikoisia asioita. Viikonloppu meni siis jokseenkin onnen, surun ja hämmästyksen merkeissä, tunteita käsitellen. Ja kyllä nämä asiat ovat läsnä vielä varmasti lähitulevaisuudessakin. Jospa minä lähden kuitenkin tällä kertaa purkamaan vain Manic Street Preachersien keikkatunnelmaa parilla sanalla, kuvilla ja videolla.

Kun astelin festaripaikalle harmittelin vähän mihin olen itseni pistänyt. Ympärillä oli sekavaa porukkaa, muu musiikki ei herättänyt suurempia tunteita (vähän myötäpeää ja kummastusta, tosin yritin parhaani mukaan olla huomioimatta), tuttuja en ollut näkevä ennen kuin mahdollisesti keikan jälkeen. Kun keikka alkoi, kaikki katumiset olivat tipotiessä. Yhtäkkiä kaikki oli hyvin. Ottaen huomioon, että Manic Street Preachersia en ollut viime aikoina juuri kuunnellut, se sai yllättävän hyvän fiiliksen. Se otti haltuunsa. Tuntui kuin olisin tavannut vanhan hyvän ystävän pitkästä aikaa.

Hämeenlinnan hämärtyvässä illassa, valojen välkkeessä, enimmäkseen hyvin käyttäytyvän yleisön kanssa (taisin löytää paikan, jossa oli melko hyvä karma!) ja ennen kaikkea niin hyväntuulisen esityksen myötä oli vaikea kuvitella olla kuulumatta mihinkään muualle kuin juuri siihen.

MSP soitti enimmäkseen niitä tuttuja biisejään, hittejään. Kun kotona kuuntelin Nina Perssonin kanssa lauletun Your Love Alone Is Enoughin, mietin mahtaisikohan se tulla, ja niin tuli myös sekin. Ilman Perssonia. Tuli riipivää The Everlastingia, tuli vähän rokimpaa Slash ´n Burn:in muodossa. Yhtä kaikki - meininki toimi. En voinut olla tyytymätön, kun en ollut luonut ennakko-odotuksiakaan settilistan suhteen. Täältä löytyy siis toteutunut settilista.

Digipokkarillani en onnistunut saamaan kovin monta teknillisesti mehukasta kuvaa. Itseäni yllä mainitut kuvat kuitenkin miellyttävät riittävästi, tunnelma voittaa lopulta. Joka tapauksessa kuvaamani video Motorcycle Emptiness-kappaleesta kokonaisuudessaan korvaa valokuvatkin. Johtuu todennäköisesti silti omasta näkökulmastani, että voisin palata tähän videoon kerta toisensa jälkeen....