Black Swan.

En omistanut suuria luuloja Darren Aronofskyn tuoreinta ohjausta, Black Swania, kohtaan. En vaikka herra on ohjannut yhden suuren suosikkini Unelmien sielunmessun, en vaikka Black Swan oli ollut puhuttu ja kahmaissut Oscariakin siihen mennessä kun itse laskeuduin elokuvateatterin punaiselle penkille traileriakin näkemättömänä.

Kevään tähän mennessä lämpimin ja aurinkoisin päivä vaihtui melko väreillä kyllästämättömään elokuvaan...ja synkkyyteen. Itse en katunut tätä ratkaisua -ja olin tätä mieltä jo heti elokuvan alkumetreillä. Ihastuin hypnoottiseen kameratyöskentelyyn ja kuvakulmiin, joilla tehostettiin elokuvan tunnelmaa. Elokuva keskittyy myös yksinomaan Ninan kotielämään ja sielunmaailmaan, ja ulkomaailma on käytännössä vain teatteri - tiivis tunnelma on taattu.

Pääosan Nina (Natalie Portman) on balletin intohimoinen harrastaja ja haluaa saada pääroolin uudenlaisessa Joutsenlammessa. On vain yksi pieni mutta - päärooliin tarvitaan valkoisen joutsenen puoli, jonka Nina kyllä taitaa, mutta mustan joutsenen rooli vaatii hiottavaa. Rooli ei olekaan ensin Ninan, mutta lopulta ohjaaja osoittaa roolin juuri hänelle. Harjoitukset jatkukoon aina suureen ensinäytökseen asti. Alun ja ensinäytöksen välille vain mahtuu hyvin paljon asioita ja elokuva saakin tässä välissä thrillerin aineksia. Edelleen kiitosta paljon kameratyöskentelylle.

Black Swan voisi periaatteessa olla juoneltaan melko ennalta-arvattava, elokuvan lopunkin voi aavistaa, mutta juoni ei olekaan mielestäni elokuvan pääasia. Vaikka hieno se vähäinenkin juoni on. Elokuva on kuitenkin ennenkaikkea mielestäni kasvutarina - se kertoo äidin ja tyttären suhteesta, siitä irti rimpuilemisesta, se kertoo kunnianhimosta ja pettymyksistä matkan varrella, kasvavasta seksuaalisuudesta, kateudesta ja taisteluista. Se kertoo nuoruudesta ja toiselta kantilta myös vanhuudesta, siitä kun ammatillinen ura on ohitse.

Ja se musiikki..se on Clint Mansellin, joka sävelsi synkän Soundtrackin myös Unelmien sielunmessuun. Tämä vain alleviivaa molemmista elokuvista huokuvan samankaltaisuuden. Black Swan toki on vain vähän tiivistunnelmaisempi. Oi, suosittelen kyllä.