Vaan ennen klubia oli vielä tovi aikaa ...
Aseman vieressä oleva jokseenkin sympaattiselta näyttävä rakennus näyttää suunnan ydinkeskustaan päin. Ohita tämä, ja ylitä seuraavat liikennevalot kadun toiselle puolelle.
Suuntana pääkatu Kauppakatu, jolla määränpää Vakiopainekin. Vaan eipä Kauppakadun hälinät jaksaneet kiinnostaa ja kiitos ei, emme olleet kiinnostuneet eri vaalipiirin ehdokkaista.
Hei, olen harmaa betonitalo ja haluan koristautua kauniimmaksi.
Mutta on Jyväskylässä paljon kauneuttakin... kuten tämä talo.
Ja Vakiopaine... tai ainakin sisältä.
Oi kyllä..paikka kylpi iltapäiväauringon valossa aina silloin kun aurinko ei käynyt pilvessä.
Lämppärinä oli Mirel Wagner, jonkin verran hehkutettu suomalainen naisartisti. Mirel Wagnerilla on hieno samettinen ääni ja tunnelmallisia (synkähköjä) lauluja. Rehellisyyden nimissä keikka olisi voinut olla lyhyempi. Se johtui Damien Juradon odotuksesta, mutta myös siitä, että Mirelin kappaleet ja esiintyminen olivat niin samankaltaisia koko esityksen ajan. Siksi mulla on ristiriitainen mielikuva nyt Wagnerista. Pidin, mutta jotain puuttui...
No mutta sitten tuli lopulta Damien Jurado lavalle, hieman jurolta vaikuttava mutta läpän heittoon kykeneväkin. Ja pääasia oli kuitenkin vaikuttava esiintyminen. Damien Juradon ääni ja kitara ottivat haltuunsa koko pienen paikan. Tätä oli ilo katsella ja kuunnella. Damien oli muuten pahoillaan siitä, että oli hieno sää, koska hän oli varautunut Suomen kylmyyteen ja synkkyyteen. Damn, sattuipa huono tuuri kun päivä sattui olemaan niin hieno.
Hieno keikka ja iltapäiväklubi oli harvinaista herkkua!
Ennen junalle lähtöä vielä terassisiiderit ja lisää kuvailua. Goodbye, Jyväskylä! Tehkää päiväreissu joskus itsellenne melko tuntemattomaan kaupunkiin ihan Suomessakin- se on yllättävän hauskaa!
Hienoja kuvia ja mukava kuvaus Jyväskylän matkasta :)
VastaaPoista