Flow, miksipäs ei?

Monien muiden tavoin kävin Flow-festivaalin sivuilla katsomassa ensimmäisiä julkaistuja esiintyjiä. Saatoin hämmentyä ja todeta, että no jos sittenkin festareille tänä kesänä. Viime vuosina olen käynyt festareilla vain yhden bändin takia. Tänäkin vuonna se uhrautuminen saattaisi silti olla mahdollista The Nationalin takia. Mitään muuta en Ruisrokilta tarvitse.

Miksipä toisaalta festivaaleilla tarvitsee juosta bändien perässä, jotka (tai yleisö) mahdollisesti aiheuttavat myötähäpeää. Ja vaikka kuinka yhä pidän PMMP:stä, en halua nähdä yhtäkään Rusketusrajat-esitystä. Ohitetaan kaikki ihan ok-bändit ja se miten päin siellä festareilla ollaan ja valmistaudutaan vain siihen mitä oikeasti odottaa. Seppeleet jätetään muille.

Vaan silti... olisi se kerrankin hienoa matkustaa festareille ja saada useammaksi tunniksi mitä parhainta viihdykeettä ja odottamisen euforiaa suoniin.

Sillä... tänä kesänä Flow tarjoaisi nämä:


Iron & Wine ensimmäistä kertaa Suomessa! Bändin olen nähnyt kerran aiemminkin Milanossa pienellä klubikeikalla. Lippuja kirjaimellisesti metsästettiin pitkin Milanoa... ja odotus palkittiin. Tällä kertaa erona olisi se, että bändistä on tullut hieman tutumpi. (Ja bändi ei olisi niin vaikeasti tavoitettavissa.)


Myönnettäköön, että Midlake ei ole vielä kovin tuttu bändi...mutta kun jo tämäkin biisi on jo pidemmän aikaa hivellyt kuuloaistiani.


Oi, suloinen Lykke Li suloisilla ja tanssittavilla biiseillään!


Mogwai ja Helsingin ilta-aurinko...?


Olen kai vähän hulluna James Blakeen....

Tuo elokuinen kansanjuhla kyllä vetää puoleensa. Ehkä. Kyllä. Ehkä. Mielenkiinnolla ainakin odotan tulevia artistikiinnityksiä, kun jo näissäkin riittää pureskeltavaa :)